Kansanvene Adalia: oho... eli vesillelasku

Kolmen vuoden kuivattelun jälkeen koitti Adalia-rouvalle se kauan odotettu hetki eli uimareissu. Viimeisten valmistelujen tultua juuri ajoissa kuntoon, huusi nosturikuski väkevät ohjeensa ja Adalia pujottautui nostoliinojen sisälle. Pientä paniikkia oli havaittavissa allekirjoittaneessa vaikka wanha rouwa näytti, että tämä on kuule tehty aika monta kertaa. No, olimme kuitenkin Adalian kanssa kaksin paikalla, joten kai sitä sai vähän jännittää. Ja minulle tämä oli kuitenkin se "eka kerta". Sirpalesaaressa homma toimi kuitenkin niin kuin pitääkin ja meikäläistä vietiin kuin pässiä narusta. Hetkessä rouva Adalia oli pulahtanut keväisen kirpeään mereen enkä voinut kuin ottaa juoksuaskeleita pysyäkseni perässä. No, vähän liian vauhkona Adalia veteen hamusi. Vanhat rypyt eivät paljon vesimassaa jarrutelleet ja hetken kuluttua vesi oli noussut jo kölitukkien yläpuolelle. Onneksi olin asentanut uppopumput käyttövalmiiksi ja töpselin kytkennän jälkeen tilanne rauhoittui. Nytkö saisi sitten rauhassa turvotella. Nooo, ei. Lainapumppu alkoi temppuilla heti alkumetreillä, eikä yksi pumppu riittänyt mihinkään. Onneksi molemmat pumput pysyivät kuitenkin osittain päällä, joten ehdin Ruoholahden K-Rautaan uppopumppuostoksille. 70 euroa köyhempänä kuvittelin pumppaus-ongelmien ratkenneen. Vaan ei. Uusi pumppu oli mallia laiska, eikä jaksanut edes täyttää ostamaani sikahintaista uppopumppuletkua. Letkun vaihto auttoi tilannetta, mutta kyllä pumppu taistelee saadakseen letkun täytettyä!!! Kun letku on täynnä vettä sujuu pumppaus tehokkaasti. Vuoto jatkui runsaana aina yöhön asti ja jatkuu kuulemma tälläkin hetkellä varsin runsaana, joten tehokasta pumppausta tarvitaan. Vesirajaa on tarkoitus pitää mahdollisimman ylhäällä, jotta turpoaminen olisi kokonaisvaltaista. Toivottavasti rauhoittuu viikonloppuun mennessä, lauantaina pitäisi lähteä purjehtimaan!!!