Hempan täyslaidallinen ja kadonneen rautakaupan metsästys

Viime lauantaina tuli taas piipahdettua veneellä. Kyllästyksen lopettamisesta oli tuolloin kulunut puolitoista viikkoa eli aivan liian vähän päällemaalausta ajatellen. Tämän vuoksi Adalia sai nautittavakseen 750 millilitraa Hempelin Impreg 1:stä, jonka pitäisi muodostaa 48:ssa tunnissa maalattavaa pintaa. Ahnaasti näytti tämäkin troppi rouvalle maistuvan. Harmi vain, ettei aika ja olosuhteet suosineet kyllästyksen loppuunviemistä pellavaöljyllä. Ensi syksynä on siis jatkettava samalla teemalla.

Tänään tuli sitten hankittua loput pelit ja pensselit kevättöiden saattamiseksi päätökseen. Vaikka Adaliaa on tarkoitus jatkossa kunnostaa ns. perinteisin menetelmin, täytyy ainakin vielä toistaiseksi pysytellä Hempelin tuotteissa. Kölin alueen ja ruffin kaiteiden lisäksi ei muita osia ole vielä otettu puulle, joten aikaisemmin käytetyillä aineksilla on tämänkin vuoksi jatkettava. Kaikkiaan noin sata euroa vaivalla ansaittua rahaa vaihtoi sijaintiaan muovilevyn ja sähkömagneetin raandevuussa.

Päivän kauppareissulla tuli hämmästeltyä myös suomalaista rautakauppakulttuuria tai lähinnä sen alennustilaa. Niin K-rauta, Biltema, Hong Kong kuin moni muukin puoti toimii lähes yhtenäisellä formaatilla. Koska katosi erikoistuminen? Rakentaminen, autotarvikkeet, huonekasvit??? Kaikissa liikkeissä näytti olevan tarjolla samaa tuubaa; muutama purkki maalia, vähän pensseleitä, joitain työkaluja, grillejä, huonoja puutarhakalusteita, nahistuneita kasveja... HA??? Veikkaan tilanteen aiheuttajaksi suomalaisten viimevuosina tapahtunutta sisustuksellista heräämistä (ts. siistymää kalliista ja mauttomasta sisustuksesta halpaan ja mauttomaan sisustukseen). No, Bauhaus tarjosi veneilijälle tällä kertaa eniten. ...liekö Seppo ollut sittenkin väärässä?