Kyllästystä, kyllästystä...

Taas vierähti viikonloppu Helsingissä venehommissa. Perjantai meni totaalisen reisille, en päässyt edes veneelle asti. Ikävänä yllätyksenä huomasin nimittäin Uunisaaren sillan kadonneen kuluneen viikon aikana ja näin ollen Adalian ja allekirjoittaneen väliin jäi ikävät 60 metriä hyistä vettä. Muutaman puhelun jälkeen varmistui kuitenkin, että lauttaliikenne saareen alkaisi seuraavana aamuna. Pyörähdin kannoillani ja poistuin Lauttasaaren siirtolapuutarhakylän rauhaan...

Lauantaina lautta tosiaan kulki. Kohmealta startilta en kuitenkaan välttynyt nytkään.. Huonosti nukutun yön jälkeen en ollut aivan skarppina ja saareen päästyäni havaitsin unohtaneeni sinkkinaftenaattiputelin autoon. Koska lauttayhteys mantereelle on vielä kovin huono, jouduin jatkamaan kyllästystä aspergol - pellavaöljy-litkulla vielä yhden päivän ajan. Uitin kyllästettä myös sitloodan alueen kylkilaudoituksen limeihin. Valitettavasti en ymmärtänyt pyyhkiä ylimääräistä kyllästettä pois, joten lautojen sisäpintaan muodostui ohut "nahka". No, mitäs pienistä.. Kyllästyksen lomassa tuli myös imuroitua kolmen vuoden pölyt Adalian kannelta, jotta pääsin tutkimaan kansikankaan kuntoa. Aika pahasti näyttää kansikankaan maalipinta halkeilleen (näyttää samalta kuin kuiva savimaa). Ei taida tasoittua uudella maalikerroksella..?

Sunnuntaina myöhästyin sitten lautasta, joten pidin heti parin tunnin "kahvitauon" seuraavaa lauttaa odotellessa. Lopulta pääsin saareen ja aloittamaan kyllästämisen pellavaöljy - sinkkinaftenaatti-liuoksella. Aika huonosti tuntuu kyllästettä pohjaan uppoavan. Tähän mennessä on mennyt noin kolme litraa pellavaöljyä ja litra pari aspergolia. Liekö syynä hallin kylmä ja kostea ilma vai aspergolista tukkeutunut puu?